Suomeksi

Seita-Lehti 3/2014

Matkalla kuolleiden kylään

Ihmisellä on luontainen tarve pitää huolta vainajista. Heihin liittyvät tavat ja uskomukset ovat olleet syvällä suomalaisessa perinteessä. Ruumiinpeseminen on yksi näistä tavoista. Vesi vanhin voitehista, sanotaan Kalevalassa. Vesi liittyy syntymään ja kuolemaan, elementtinä se edustaa puhdistautumista.

Naisten käsien kautta saivat vainajat kokea viimeisen kerran äidillistä huolenpitoa, sitä samaa jota he kokivat maailmaan tullessaan. Ruumiin pesemisen teki oman perheen jäsenet tai tehtävää erikoistunut pesijä. Pesijöistä on kerätty vähän tietoa, mutta aineistoissa mainitaan usein iäkkäämpi naishenkilö. Tällainen nainen oli luonteeltaan ystävällinen, elämänkokemuksen kautta luja luonteeltaan ja luotettava. Ruumiinpesijöiden käsissä uskottiin olevan parantavaa voimaa.

Pesu tapahtui yleensä saunassa talon ruumislaudan päällä. Sauna koettiin siirtymäriittipaikkana, jossa oli tuonpuoleisen luonnetta. Siellä olivat läsnä alastomuus ja vesi. Pesuvesi laitettiin paikkaan, jossa kukaan ei joutunut sen kanssa tekemisiin. Vainajan pesuun käytetyt tavarat olivat haluttuja niiden sisältämien voimien vuoksi. Kalman väkeä käytettiin niin hyvän kun huonon lisäämiseen, tarpeista riippuen. Ruumisveden tiedettiin myös tekevän manalaisten eli kuolleiden näkijäksi, jos sitä joutui silmiin.

Ruumiinpeseminen oli osaksi surun käsittelyä, toisaalta hygieniaan liittyvä tapa. Kuitenkin vainajauskon vuoksi se nähtiin erityisen tarpeellisena. Ruumiinpeseminen varmisti vainajalle hyvän matkan tuonilmaisiin ja sen uskottiin estävän kummittelua. Ruumisveden ulos vieminen oli hengen avustamista, sielu siis pääsi veden mukana ulos ja pystyi siirtymään eteenpäin.

”Ruumis on aina pestävä ennen kirstuun panemista. Jos jättää ruumiin pesemättä, tulee se yöllä jälkeen päin joka yö ja hyppää kotitalonsa vesisaaviin niin että mölskähtää ja sanoo: ”miks ette minnuu pessy” (Iitti 1891)

Selviytyminen surusta on vaatinut uskoa parempaan paikkaan, jonne jokainen matkaa elämästä irti päästettyään. Vainajien ei tahdottu jäävän välitilaan, josta ne voisivat eläviä häiritä. Kuolema on ollut rituaaleja ja tapoja ohjaava tekijä, sekä yhteisöllinen kokemus. Martti Haavio on todennut: ”Suku muodosti kokonaisuuden, elivätpä sen jäsenet maan alla tai maan päällä”.

Tämän päivän kulttuuri on usein toisenlaista. Vanhuksista huolehtivat perheen ulkopuoliset ammattilaiset, kuolinhetkellä paikalla on usein vain hoitohenkilökuntaa ja vainajan kotoa noutavat tuntemattomat henkilöt. Haudan lepoon rakkaamme pesevät ja pukevat meille vieraat ihmiset. 1900-luvun alusta lähtien yleistyneet hautaustoimistot hoitavat nykyisin nämä tehtävät.

Kysynkin sinulta nyt, miltä tuntuu ajatus, että viimeisen puhdistuksen läheisellesi tekisit sinä? On tärkeää pysähtyä miettimään omaa suhtautumistaan tähän aiheeseen, joka koskettaa meitä kaikkia.

Dalva Lamminmäki

Lähteet:
Juha Pentikäinen: Suomalaisen lähtö, kirjoituksia pohjoisesta kuolemankulttuurista. SKS 1990
Terhi Utriainen: Läsnä, riisuttu, puhdas. SKS. 1999.
Risto Pulkkinen: Suomalainen kansanusko, luento, Helsingin yliopisto 2013.
Ulrika Wolf- Knuts: Ruumiinpesu- naisten työtä, Louhen sanat, kirjoituksia kansanperinteen naisista, SKS, 1990.

—————————————————————————

Käännekohtia- Hilla Blombergin haastattelussa 19.06.2014, YLE

Dalva Lamminmäki  keskustelee Hillan kanssa entisajan uskomuksista, luontosuhteestaan ja perinteisistä parannuskeinoista sekä oman elämänsä valinnoista 

http://ohjelmaopas.yle.fi/1-2289470

—————————————————————————————–

2.12.2013 

Annina Voutilaisen tekemä haastattelu Haaga-Helian toimittajaopiskelijoiden verkkolehteen Tuimaan.

Esivanhempien jalanjäljillä

Dalva Lamminmäki on ammatiltaan sosiaali- ja päihdetyöntekijä. Hän toimii myös opettajana Suomalaisen samanismin keskuksessa. Lamminmäki kiertää Suomessa ja maailmalla puhumassa suomalais-ugrilaisesta kulttuurista ja vetämässä rumpumeditaatiopiirejä.

Lue koko juttu osoitteesta http://tuima.fi/?p=7083

 ——————————————————————–

Samaaniksi ei voi opiskella missään koulussa, vaan se on kutsumus johon henget valitsevat. Vain ympärillä oleva yhteiso voi antaa henkilölle arvonimen samaani, kertoo Suomalaisen
samanismin keskuksen opettaja Dalva Lamminmäki, 33, joka on kevään kuluessa kiertänyt luennoimassa Thunder Bayssa, Torontossa, Montrealissa ja Ottawassa..

Lue lisää alla olevasta linkistä.

Kuvat ja teksti: Anneli Lukka

Kanadan Sanomat

———————————————————————

Seita-Lehti 2/2013

Kaipaus omille juurille elää aina

Lähdin Kanadaan kuukaudeksi huhtikuussa, matkalaukkuun pakattuna porontalja, rumpu ja vihta. Matkaan kuului niin luentoja yliopistoilla kuin ystävyysmaaseuroilla sekä kaksi workshoppia. Ajatus matkasta tuli kanadalaiselta ystävältäni, kenellä on suomalaiset sukujuuret. Hän kertoi, että moni suomensukuinen haluaisi enemmän tietää vanhoista uskomuksista ja tavoista. Suomalaisen samanismin keskus päätti tarttua haasteeseen, ja näin toteuttaa työmme ydintä, suomalaisen samanismin ja kansanuskon säilyttämistä. Lähdin matkaan toiveenani tavata muutamia suomensukuisia ja vastata niihin kysymyksiin, joita ihmisillä on omista juuristaan. Kotiin palattuani laskin, että puhuin yhteensä yli 400 ihmiselle.

Laitoimme ensiviljan aina pihakuusen alle”,

kuiskasi iäkäs rouva minulle puheeni jälkeen, ja kertoi kuinka hänen lapsuudessaan kiitokset ja pyynnöt osoitettiin pyhälle puulle. Rouva myös totesi olevan hienoa, että näistä asioista puhutaan, vaikka ei nyt ihan kaikkien kuullen huudella. Hän hymyili ja näytti muistavan muitakin tärkeitä menoja. Saunan merkityksestä ja siellä käyttäytymisestä sain kuulla useita muistoja. Elävöitin vanhaa tapaa uudeksi kun saunassa vanhaa saunaloitsua käyttäen ohjasin nuorempaa sukupolvea vihtomisen saloihin. Jopa liikutuksen kyyneleet olivat ihmisten silmissä, kun he tulivat ulos saunasta uudelleen syntyen. Saunan omistaja, toisen polven kanadan-suomalainen nainen sanoi, että nyt hän ymmärtää mikä sauna on. “Puuttuva palanen minua on tullut takaisin”, hän totesi ja seisoi vihta kädessä katsoen saunaansa. Kaipaus omille juurille elää aina.

Oletkos sinä saamelainen?”,

oli yksi yleisimmistä kysymyksistä, minkä sain kuulla. Ei, en ole saamelainen. Puhun suomalaisesta kansanperinteestä ja sukukansojemme yhteneväisistä tavoista. Saamelaiset ja heidän perinteensä olivat tunnetuimpia kuin suomalainen kansanperinne. Monet asiat myös sekoitettiin keskenään tai ne olivat mielikuvissa arvoltaan vähäisempiä. Kalevalasta puhuminen, sen kuvaaman maailmansynnyn ja samanististen matkojen tarinat olivat monelle uutta. Koin valtavaa iloa kulttuurimme puolesta kun moni suomalaiset juuret omaava ihminen totesi, että heidän alkuperänsä on jossakin niin “myyttisessä kulttuurissa”.

Tarvitsee matkustaa kauaksi, nähdääkseen lähelle. Oma arvostukseni pohjoista kulttuuriamme ja arvokasta hengen tietoamme kohtaa nousi entisestään, aivan kuin olisin itsekin löytänyt jotakin hämmästyttävän kiehtovaa.

Täsmälleen samoja kuvia kuin meillä täällä”,

kertoi vanha Ojibwe-heimon intiaani minulle katsoessaan Astuvansalmen hirvien kuvia dia-esityksessäni. He, jotka olivat suomensukuisia, hämmästelivät tätä pohjoista yhteyttä. Me olemme suurilta osin yhtä suurta kansaa pohjoisilla alueilla, tavoiltamme ja maailman näkemyksiltämme. Se, että näemme sukujuuriemme laajuuden, kertoo yhteisömme suuruudesta, mutta myös vastuustamme. Suomalaisen kansanuskon ja perinteen säilyttäminen on kannanotto myös pienten sukukansojemme puolesta. Työ on alussa ja jatkuu tulevaisuudessa, ensi vuoden suunnitelmat ovat alkaneet jo elää ja tänä kesänä saan nauttia kanadalaisten vieraiden seurasta. Useat heistä matkustavat Suomeen ensimmäistä kertaa. Tarve kokea omat juuret, jalat tällä maaperällä, edes kerran elämässä syttyi monen mielessä ja sydämessä. Tervetuloa siskot ja veljet, järvet ja metsät haltioineen odottavat teitä.

Dalva Lamminmäki

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s